- Galvaaninen korroosio tapahtuu, kun kaksi erilaista metallia ovat sähköisessä kosketuksessa kosteassa ympäristössä. Vähemmän jalometalli (anodi) syöpyy nopeammin kuin se yksinään; jalompi (katodi) on suojattu.
- Kolme asiaa vaaditaan samanaikaisesti: kaksi erilaista metallia, sähkökontakti niiden välillä ja yhteinen elektrolyytti. Riko mikä tahansa ja prosessi pysähtyy.
- Suola ja rannikkoympäristöt kiihdyttää sitä jyrkästi — suola lisää elektrolyytin johtavuutta ja hajottaa passiiviset kalvot, jotka muuten suojaavat metallia.
- Pinta-alasuhde määrittää nopeuden: suureen katodiin kytketty pieni anodi syöpyy nopeasti ja paikallisesti.
- Se voidaan estää — sähköeristyksen, tietoisen materiaalin valinnan, uhrattujen anodien tai ei-metallisen materiaalin valinnan, joka ei voi osallistua kennoon.
Mitä galvaaninen korroosio on?
Galvaaninen korroosiota on nopeutettu korroosio, joka tapahtuu, kun kaksi erilainen metallit ovat sähköisessä kosketuksessa elektrolyytin – yleensä liuenneita suoloja sisältävän veden – läsnä ollessa. Yhdistelmä muodostaa galvaanisen kennon, käytännössä pienen akun, jossa toinen metalli pakotetaan syöpymään nopeammin kuin se tekisi itsestään, kun taas toinen on suojattu. (TWI)
Erilaiset elektrodipotentiaalit todellisessa ympäristössä käyttävät galvaanista virtaa. Tämä artikkeli keskittyy erilaisten metallien pareihin. Yksi metalli voi myös kehittää paikallisia anodisia ja katodisia alueita erojen hapen pääsyssä tai pintakunnossa; yhden metallin käyttö ei siis sulje pois muuta sähkökemiallista korroosiota.
Ilmiötä kutsutaan joskus bimetallikorroosioksi tai kontaktikorroosioksi. Se on yksi yleisimmistä syistä ulkorakenteiden ennenaikaiseen ikääntymiseen, erityisesti infrastruktuurissa, jossa on liitetty yhteen eri metalleja: kaiteet, pylväät, kiinnikkeet, kaapeliliitokset ja valaisimet. Salakavala osa on, että jokainen metalli voi olla täysin sopiva sellaisenaan - ongelman luo yhdistelmä. Ruostumaton pultti ja alumiiniosa toimivat kumpikin hyvin yksinään, mutta yhdessä suolapitoisessa kosteassa ilmassa niistä tulee korroosiokenno.
Kuinka galvaaninen korroosio tapahtuu?
Mekanismin ymmärtämiseksi on helpointa seurata, mitä kennossa tapahtuu. Neljä asiaa tapahtuu samanaikaisesti, ja ne riippuvat toisistaan:
- Hapettumista tapahtuu anodissa. Vähemmän jalometalli vapauttaa elektroneja ja liukenee ioneina. Alumiinille ja raudalle: Al → Al3+ + 3e− ja Fe → Fe2+ + 2e−. Tässä materiaalia todella häviää.
- Elektronit kulkevat metallikoskettimen läpi anodista katodille. Ilman johtavaa yhteyttä metallien välillä ei ole polkua elektroneille eikä solua.
- Katodissa tapahtuu pelkistystä. Neutraalissa, ilmastetussa vedessä liuennut happi pelkistyy: O2 + 2H2O + 4e− → 4OH−. Katodi kuluttaa anodin vapauttamat elektronit, mutta itse katodimetalli ei hajoa.
- Ionit sulkevat piirin elektrolyytin läpi. Positiiviset ja negatiiviset ionit liikkuvat nesteessä ja täydentävät piirin. Täällä kosteus ja suola tulevat sisään.
Virtaa, joka kulkee, kutsutaan korroosiovirta, ja se on suora mitta siitä, kuinka nopeasti anodi hajoaa. Mikä ohjaa virtaa on potentiaaliero metallien välillä – niiden erilaiset taipumukset vapauttaa elektroneja. Aivan kuten akun jännite: mitä suurempi ero, sitä voimakkaammin kenno ajaa omaa korroosioaan.
Kolme ehtoa käytännössä
Koko mekanismi voidaan tiivistää kolmeen ehtoon, joiden on täytyttävä samanaikaisesti. Tämä on myös avain sen estämiseen: poista yksittäinen ehto, jolloin solu ei voi muodostua.
| Ehto | Selitys |
|---|---|
| Kaksi erilaista metallia | Eri jaloisia metalleja (eri asemat galvaanisessa sarjassa). Mitä suurempi ero, sitä vahvempi käyttövoima. Identtinen metalli identtistä metallia vastaan ei muodosta galvaanista kennoa. |
| Sähköinen kosketus | Metallit on kytkettävä sähköisesti, jotta elektronit voivat kulkea niiden välillä – riittää suora kosketus, pultti, puristin tai yhteinen kiinnitys. |
| Yhteinen elektrolyytti | Ioneja johtava neste, joka yhdistää metallit: vesi, kondensaatio, sade ja erityisesti suolaliuos. Ilman elektrolyyttiä piiri ei ole koskaan suljettu eikä korroosiovirta kulje. |
Galvaaninen sarja
Mistä metallista tulee anodi ja mikä katodi, määräytyy niiden sijainnin perusteella galvaaninen sarja — metallien järjestys sen mukaan, kuinka jaloja ne ovat tietyssä elektrolyytissä, yleensä merivedessä. Jaloimmasta metallista (ylempänä) tulee katodi ja se on suojattu. Vähemmän jalosta (alempana) tulee anodi ja se uhrataan.
| Metalli/seos | Rooli kennossa |
|---|---|
| Grafiitti, titaani | Erittäin jalo – vahva katodi, suojattu |
| Ruostumaton teräs (passiivinen), kupari, pronssi | Jalo – toimii katodina |
| Tina, lyijy, valurauta, pehmeä teräs | Keskitaso |
| Alumiiniseokset | Epäjalo – toimii anodina ja syöpyy |
| Galvanoitu teräs (sinkki) | Erittäin epäjalo – uhrautuva |
| Magnesium | Epäjaloin – uhrautuu ensin |
Yllä oleva järjestys on yksinkertaistettu. Todellinen sijainti riippuu metalliseoksesta, lämpötilasta, happipitoisuudesta ja passiivikalvosta. Yksi tärkeä yksityiskohta: ruostumaton teräs on jaloa vain niin kauan kuin sen passiivinen oksidikalvo on ehjä. Happipuutteisessa rakossa, jossa passiivinen kalvo ei voi muodostua uudelleen, sama ruostumaton teräs voi muuttua huomattavasti vähemmän jaloiseksi (aktiiviseksi) ja käyttäytyä hyvin eri tavalla. Galvaanista sarjaa (todellisessa elektrolyytissä mitattuna) ei siksi pidä sekoittaa puhtaan sähkökemiallisen (EMF) standardipotentiaalien sarjaan, joka ei ota huomioon passivointia.
Mitkä metallit syöpyvät ensin?
Se on aina vähemmän jalo metalli parissa, joka uhrataan. Käytännössä tämä tarkoittaa, että alumiini ja sinkki syöpyvät yhdistettyinä ruostumattomaan teräkseen tai kupariin, koska jälkimmäiset ovat jalompia. Magnesium on niin emäksistä, että se uhrataan melkein mitä tahansa vastaan - ominaisuutta, jota hyödynnetään tarkoituksella uhrausanodeissa (lisätietoja alla). Asia on siinä, että metalli ei itsessään ole "korroosiolle altis"; se on sen asema suhteessa toiseen metalliin joka ratkaisee.
Miksi suolavesi ja rannikkoympäristöt kiihdyttävät korroosiota
Puhdas vesi johtaa huonosti sähköä. Heti kun se sisältää liuenneita suoloja – ennen kaikkea merisuolan ja tiesuolan klorideja – sen johtavuus nousee dramaattisesti. Parempi johtavuus tarkoittaa suurempaa korroosiovirtaa, mikä tarkoittaa nopeampaa anodin hajoamista. Se on ensimmäinen ja tärkein vaikutus.
Toinen tehoste on vähintään yhtä tärkeä: kloridit hajottavat passiivisia kalvoja. Metallit, kuten alumiini ja ruostumaton teräs, on yleensä suojattu ohuella, itsestään paranevalla oksidikalvolla. Kloridi-ionit läpäisevät tämän kalvon paikallisesti ja alkavat pistekorroosion — paikalliset hyökkäykset, jotka ulottuivat materiaaliin. Galvaanisessa kennossa nämä kaksi vaikutusta vahvistavat toisiaan.
Rannikko-, satama-, meri- ja teiden suolalle alttiina olevat ympäristöt voivat lisätä galvaanisen korroosion riskiä suuremman suolakuormituksen, pidempien kosteusjaksojen ja toistuvien lämpötila- ja kosteusjaksojen vuoksi. Elektrolyytin läsnäolo ja johtavuus vaihtelevat kosteuden, suolapitoisuuden, lämpötilan, valumisen ja kuivumisen mukaan; se ei ole aina läsnä tai yhtä johtavaa. Korroosionopeus riippuu myös materiaaliyhdistelmästä, seoksesta, anodin ja katodin pinta-alasuhteesta, liitoksen geometriasta ja todellisesta altistumisesta.
ISO 12944-2:1998 käytti C5-M:ää erittäin korkeaan meriilmakehän syövyttävyyteen, kun taas ISO 12944-2:2017 käyttää C5:tä ja CX:ää. Luokat kuvaavat ilmakehän ympäristön korroosiota teräsrakenteiden korroosiosuojauksessa suojamaalausjärjestelmillä; ne eivät ole valaisinluokkia, tuotesertifikaatteja tai testausmenetelmiä. Lue lisää nimikkeiden merkityksestä ja vaadittavasta dokumentaatiosta IP66, IK10 ja C5-M. (ISO 12944-2:2017)
Pinta-alasuhde – pieni anodi, iso katodi
Yksi väärinymmärretyistä tekijöistä on geometria. Se ei ole vain joka metallit kohtaavat, mutta kuinka suuret niiden pinnat ovat suhteessa toisiinsa. Anodin on absorboitava katodikäyttöjen korroosiovirta. Jos anodi on pieni, koko virta keskittyy pienelle alueelle - virrantiheys kasvaa ja materiaali syötyy siellä hyvin nopeasti.
Pieni paljas anodi, joka on kytketty suureen katodiin, voi kokea korkean korroosiovirrantiheyden ja keskittyneen materiaalihäviön. Katodiin verrattuna suurempi anodi on usein edullisempi, mutta se ei takaa hidasta tai pinnallista hyökkäystä. Elektrolyytti, passiivisuus, hapen saatavuus ja liitoksen geometria vaikuttavat lopputulokseen.
Tämä antaa yksinkertaisen suunnittelusäännön: jos erilaisia metalleja on yhdistettävä, kiinnikkeiden (pienten osien) on oltava jalompi metallia. Alumiinirakenteen ruostumattomat pultit ovat hallittavissa – pieni katodi rajoittaa nopeutta. Alumiinipultit ruostumattomassa rakenteessa sen sijaan ovat klassinen suunnitteluvirhe, koska pieni anodi syö nopeasti.
Galvaaninen korroosio katuvalaistuksessa ja infrastruktuurissa
Ulkoilmainfrastruktuuri on täynnä metalliyhdistelmiä ja siten galvaanisia kennoja. Valaistuspylväät ja valaisimet ovat ulkona kellon ympäri, ympäri vuoden, usein juuri sellaisissa rannikko- ja tienvarsiympäristöissä, joissa suolaa on läsnä. Muutamia tyypillisiä riskikohtia:
- Kiinnikkeet: ruostumattomat pultit ja ruuvit alumiinikoteloissa tai alumiinipylväissä – yleisin yhdistelmä kaikista ja jatkuva paikallisen korroosion lähde kiinnikkeiden ympärillä.
- Pylväs jalustaan ja kulkuovet: erilaisia metalleja pylväsovissa, maadoituslaitteissa ja kiinnikkeissä, joihin sade- ja tiesuola kerääntyy.
- Kaapeliliitännät: kuparikaapeli, joka on kytketty suoraan alumiiniin (Al/Cu-liitokset), tunnetaan galvaanisesta korroosiosta yhdistettynä oksideihin. Se heikentää kosketusta, lisää vastusta ja voi aiheuttaa lämpöä ja katkoksia.
- Satamat, sillat, teollisuus ja merenkulkuinfrastruktuuri: ympäristöissä, joissa on jatkuva suolakuormitus, jossa jokainen metallisiirtymä on potentiaalinen solu.
Yhteistä näille on se, että korroosiota tapahtuu harvoin tasaisen pinnan keskellä, vaan juuri siirtymäkohdissa – missä kaksi materiaalia ja usein kosteustasku kohtaavat. Siellä myös valaisin tai pylväs alkaa yleensä ensimmäisenä näyttää ikänsä. Lisää taustalla olevista mekanismeista Miksi valaisimien kotelot syöpyvät.
Alumiini vs. ruostumaton teräs
Passiivisessa tilassa ruostumaton teräs on selvästi jalompaa kuin alumiini. Tästä syystä alumiinista tulee anodi ja se uhrataan. Yhdistelmä on erittäin yleinen - ruostumattomat kiinnikkeet alumiinirakenteissa - ja toimii siedettävästi niin kauan kuin ruostumaton teräs (katodi) on pieni alumiiniin nähden. Suolaympäristössä hyökkäys kuitenkin kiihtyy pulttien ympärillä ja eristystä tai tiivistystä tarvitaan pitkäaikaisen kestävyyden takaamiseksi.
Alumiini vs. galvanoitu teräs
Galvanoidun teräksen pinta on sinkkiä, joka on vähemmän jaloa kuin alumiini. Aluksi yhdistelmä on siksi suhteellisen hyvänlaatuinen: sinkki on uhrautuva ja syöpyy ensin ja suojaa sekä terästä että alumiinia. Riski syntyy myöhemmin – kun sinkkikerros on kulutettu, vain teräs paljastuu, ja teräs on jalompaa kuin alumiini. Tilanne kääntyy sitten päinvastaiseksi ja alumiinia aletaan uhrata. Joten yhdistelmä on parempi kuin monet olettavat lyhyellä aikavälillä, mutta sitä tulisi silti seurata pitkällä aikavälillä.
Alumiini vs kupari
Kupari on huomattavasti jalompaa kuin alumiini, ja potentiaaliero on suuri. Tämä tekee yhdistelmästä yhden käytännön sähkötekniikan aggressiivisimmista. Suoraan kupariin liitetty alumiini - erityisesti ulkosähköliitännöissä - syöpyy nopeasti, ja hyökkäys yhdistetään usein eristävään oksidiin, joka heikentää sähkökontaktia. Siksi suoria Al/Cu-liitoksia tulee välttää tai ne on tehtävä erityisillä siirtymillä ja liitosyhdisteillä.
| Materiaaliyhdistelmä | Riski | Kommentti |
|---|---|---|
| Alumiini – kupari | Korkea | Suuri potentiaaliero. Klassinen ongelma Al/Cu-kaapeliliitännöissä; oksidi heikentää myös kontaktia. |
| Alumiini – ruostumaton teräs | Keskitaso – korkea | Katodi on ruostumaton; alumiini syövyttyy voimakkaasti suolassa. Pieni katodi / suuri anodi rajoittaa nopeutta. |
| Pehmeä teräs – kupari | Korkea | Teräksestä tulee anodi ja se ruostuu nopeasti kosteudessa yhdistettynä jalompaan kupariin. |
| Sinkki / galvanoitu – kupari | Korkea | Sinkki on vahvasti anodista kuparin suhteen ja kuluu nopeasti. |
| Alumiini – galvanoitu teräs | Matala (alkuvaiheessa) | Sinkki on uhrautuvaa ja lähellä alumiinia sarjassa. Riski kasvaa, kun sinkki on kulutettu. |
| Ruostumaton teräs – kupari | Matala | Lähellä toisiaan sarjassa; pieni käyttövoima ja hidas korroosio. |
Kuinka galvaaninen korroosio estetään
Koska galvaaninen korroosio vaatii kolmea ehtoa samanaikaisesti, vain yhden rikkominen riittää pysäyttämään prosessin. Tämä antaa useita mahdollisia strategioita, jotka usein yhdistetään:
| Menetelmä | Vaikutus |
|---|---|
| Sähköeristys (eristyslevyt, holkit, tiivisteet) | Katkaisee elektronipolun metallien välillä – galvaanisia kennoja ei voi muodostua. |
| Galvaanisessa sarjassa lähellä toisiaan olevien metallien valinta | Pieni potentiaaliero antaa heikon käyttövoiman ja hitaan korroosion. |
| Päällystys ja tiivistys (maali, tiiviste) | Estää elektrolyyttiä pääsemästä metalliin ja sulkemasta piiriä – niin kauan kuin kerros on ehjä. |
| Suoja-anodi (katodinen suojaus) | Vielä epäjalompi metalli yhdistetään ja uhrataan tarkoituksella, mikä suojaa rakennetta. |
| Edullinen pinta-alasuhde (suuri anodi, pieni katodi) | Levittää hyökkäyksen suuremmalle alueelle ja alentaa korroosion nopeutta. |
| Viemäröinti ja vähentynyt kosteuden kerääntyminen | Ilman pysyvää elektrolyyttiä ei kulje korroosiovirtaa. |
| Ei-metallinen / eristävä materiaali | Ei osallistu kennoon ollenkaan – mekanismia ei voi ilmetä. |
Uhrautuvat anodit ansaitsevat oman kommentin, koska periaate on niin selvä. Veneisiin, vedenlämmittimiin ja laivojen teräsrakenteisiin asennetaan sinkki-, alumiini- tai magnesiumlohkoja. Näistä tulee tarkoituksella järjestelmän anodisin pinta ja ne uhrataan samalla kun runko, potkuri tai säiliö suojataan. Anodi vaihdetaan aika ajoin – se on kuluva osa. Se on galvaaninen korroosio, joka on hyödynnetty.
Miksi sähköä eristävät materiaalit eliminoivat galvaanisen korroosion
Sähköä eristävä lasikuitu SMC ei toimi elektrodina galvaanisessa parissa. Johtavat komposiitit, mukaan lukien hiilikuitukomposiitit, voivat kytkeytyä galvaanisesti metallien kanssa. SMC-kotelon metalliset liittimet vaativat edelleen oman yhteensopivuusarvioinnin. (TWI)
Täydellinen sähköinen eristys katkaisee galvaanisen piirin sen pysyessä ehjänä. Aluslevyt, holkit ja pinnoitteet on suunniteltava ja tarkastettava siten, että mikään muu johtava liitos ei ohita niitä. Eristävä kotelo irrottaa kotelon parista, mutta ei automaattisesti suojaa kaikkia kokoonpanon metalliosia.
Sovellus – POLAB VALDUR
Tämä on yksi syy siihen VALDUR-valaisin:n kotelo on valmistettu SMC-komposiitista metallin sijaan. Ei-metallinen kotelo ei voi olla osa galvaanista kennoa, joka eliminoi galvaanisen korroosion itse kotelossa sen sijaan, että se vain viivästyisi sitä – erityisen arvokasta rannikko- ja tienvarsiympäristöissä. Kiinnikkeet ovat haponkestävää 316 ruostumatonta terästä. Lisää materiaaliajattelusta: SMC, alumiini ja valurauta ja materiaalisivu.
Yleisiä väärinkäsityksiä
- "Ruostumaton teräs ei koskaan ruostu." Ruostumaton teräs voi kärsiä piste- ja rakokorroosiosta kloridiympäristöissä, ja jalokatodina se voi myös kiihdyttää viereisten epäjalompi metallien korroosio.
- ”Alumiini ei ruostu, joten se ei syövy.” Alumiini ei muodosta ruostetta (joka on rautaoksidia), mutta se syövyttää – se muodostaa alumiinioksidia ja kärsii pistesyöpymisestä erityisesti galvaanisesti ja suolassa.
- "Galvaaninen korroosio on sama kuin tavallinen ruoste." Ei. Ruoste on raudan hapettumista. Galvaaninen korroosio on mekanismi, joka voi vaikuttaa metalleihin, jotka eivät ruostu.
- "Vain metallin laadulla on väliä." Yhdistelmä ja geometria (pinta-alasuhde) ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin yksittäisen metallin laatu.
- ”Maali ratkaisee kaiken.” Anodisen puolen pinnoitevaurio voi jättää pienen paljaan anodin kytketyksi suureen katodiin ja keskittää korroosiota. Pinnoitteen sijainti ja eheys sekä sähköinen eristys on arvioitava yhdessä. (TWI)
Yhteenveto
Galvaaninen korroosio ei ole materiaalivika, vaan ennustettavissa oleva sähkökemiallinen prosessi. Se tapahtuu, kun kaksi erilaista metallia yhdistetään sähköisesti yhteiseen elektrolyyttiin, ja epäjalompi metalli uhrataan. Suola ja kosteus nopeuttavat sitä, geometria määrittää, mihin ja kuinka kovaa se iskee, ja se voidaan aina estää rikkomalla jokin kolmesta ehdosta.
Keskeiset asiat
- Kolme ehtoa vaaditaan samanaikaisesti: kaksi erilaista metallia, sähkökosketin ja elektrolyytti. Riko yksi – pysäytä korroosio.
- vähemmän jalo metalli (anodi) uhrataan; jalompi (katodi) on suojattu.
- Suola- ja rannikkoympäristöt kiihdyttää sitä jyrkästi paremman johtavuuden ja rikkoutuneiden passiivikalvojen ansiosta.
- Pieni anodi suurta katodia vastaan tarjoaa nopeimman hyökkäyksen – huomioi suunnittelun pinta-alasuhde.
- Eristysmateriaalit voivat katkaista galvaanisen piirin; johtavat komposiitit ja metalliliittimet tarvitsevat oman arvioinnin.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko alumiini ruostua?
Alumiini ei ruostu varsinaisessa merkityksessä – ruoste on rautaoksidia. Mutta alumiini syövyttää: se muodostaa alumiinioksidia ja voi kärsiä pistesyöpymisestä erityisesti galvaanisesti ja kloridipitoisissa ympäristöissä, kuten rannikkoalueilla ja teiden suolatuilla alueilla.
Onko ruostumaton teräs aina parempi?
Ei aina. Ruostumaton teräs on jaloa ja siitä tulee katodi galvaanisessa kennossa, mikä voi nopeuttaa viereisten epäjalompi metallien, kuten alumiinin, korroosiota. Ruostumaton teräs voi myös kärsiä piste- ja rakokorroosiosta kloridipitoisissa ympäristöissä, kun passiivinen kalvo hajoaa.
Miksi alumiinia vastaan hyökätään ruostumattoman teräksen rinnalla?
Alumiini on vähemmän jaloa (anodi) ja ruostumaton on jalompaa (katodi). Kun ne ovat sähköisessä kosketuksessa ja kosteus tai suola sulkee piirin, muodostuu galvaaninen kenno, jossa alumiini uhrataan ja syöpyy nopeammin kuin se yksinään.
Pitääkö sen olla suolavettä galvaanista korroosiota varten?
Ei. Mikä tahansa elektrolyytti – ioneja johtava neste, joka sulkee piirin – riittää. Sade, kondensaatio ja kostea ilma toimivat, mutta puhdas tai makea vesi johtaa huonosti, joten prosessi on hidasta. Suola (kloridit) lisää dramaattisesti johtavuutta ja hajottaa myös suojaavia passiivisia kalvoja – minkä vuoksi galvaaninen korroosio on paljon nopeampaa rannikko-, satama- ja teiden suolaisissa ympäristöissä. Suola ei ole vaatimus, vaan tekijä, joka voi nopeuttaa hyökkäystä.
Miten vältät galvaanisen korroosion?
Rikkomalla vähintään yksi kolmesta ehdosta: eristä metallit sähköisesti (eristyslevyt, holkit, tiivisteet), valitse metallit lähellä toisiaan galvaanisessa sarjassa, tiivistä tai päällystä pinnat, käytä suoja-anodeja – tai valitse ei-metallinen eristävä materiaali, joka ei voi osallistua kennoon.
Voivatko komposiitit kärsiä galvaanisesta korroosiosta?
Se riippuu yhdistelmästä. Sähköä eristävä lasikuitu SMC ei toimi elektrodina galvaanisessa parissa. Johtavat komposiitit, mukaan lukien hiilikuitukomposiitit, voivat kytkeytyä galvaanisesti metallien kanssa. SMC-kotelon metalliset liittimet vaativat edelleen oman yhteensopivuusarvioinnin. (TWI)
Miksi veneissä käytetään uhrausanodeja?
Uhrausanodi on pala vielä vähemmän jaloa metallia – yleensä sinkkiä, alumiinia tai magnesiumia – yhdistetty runkoon, potkuriin ja vetolaitteeseen. Anodista tulee anodisin pinta ja se uhrataan, mikä suojaa kalliimpaa rakennetta. Tätä kutsutaan katodisuojaksi.
Onko galvaaninen korroosio sama asia kuin tavallinen ruoste?
Ei. Ruoste on nimenomaan raudan hapettumista. Galvaaninen korroosio on mekanismi, jossa kaksi erilaista metallia muodostavat kennon ja vähemmän jaloa metallia uhrataan. Se voi vaikuttaa metalleihin, jotka eivät ruostu, kuten alumiiniin ja sinkkiin.
Aiheeseen liittyvät artikkelit
Miksi valaisimien kotelot syöpyvät
Korroosiomekanismit katuvalaisimissa rannikkoympäristöissä
SMC, alumiini ja valurauta
Miten materiaalivalinta määrittää korroosionkestävyyden ja käyttöiän
IP66, IK10 ja C5-M
Mitä suojausluokitukset todella sanovat korroosiosta ja ympäristöstä
Kosteus-, kondensaatio- ja vikatilat
Miksi kosteus on korroosion edellytys